Kirjoita Googlen hakukenttään ensi kerralla sana vaasalaisia ja klikkaa!



Keskustelu käynnissä!
Keskustelu Sportista kuumentaa!


perjantaina, kesäkuuta 10, 2005

Sundomin savusilakka

Böklinki on kopioitu brandituote
Sundomin savusilakka, böckling, böklinki – rakkaalla kalalla on monta nimeä. Vaasan Sundomissa valmistetaan merkittävä osa koko valtakunnan savusilakasta ja savusiiasta. Kylän neljässä savustamossa tuotetaan savukalaa läpi vuoden viitenä päivänä viikossa. Sundomin bökling on brandituote, jota ”väärennetään” mm. Kimitossa pääkaupungin markkinoille.

Teollisesti savukalaa on savustettu Sundomissa muutaman vuosikymmenen ajan. Sundomin tunnetuimmat savustajat ovat Elis ja Birger Morney, Stefan Öhman, Mikael Martin ja Yngve ja Britta Rönnqvist. Jälkimmäisellä on neljä uunia, muilla kolme.

Elis ja Birger Morney edustavat tyypillisimmilään sundomilaista savustusperinnettä. Veljekset perivät savustuksen niksit isältään. Tilalla oli aikaisemmin minkinkasvatusta, joka talousvaikeuksien vuoksi muuttui savustuselinkeinoksi.

Morneyt savustavat pääasiassa silakkaa ja siikaa. Savustus tapahtuu leppällä. Birger Morneys mukaan leppää kuluu noin 100 metriä vuodessa. Kalan viikkotuotanto on n. 1000-1500 kiloa viikossa. Toiminta alkoi 1989.

Morneyn savaustusuuni edustaa malliltaan perinteistä ja itse kehiteltyä uunia. Uunin koko on n. 110x180x250. Uunin ”sydän” on koneellisesti pyörinä arina. Kalat syötetään uuniin vastakkaiselta puolelta kuin tuli.

Kysymykseen menekistä, vastaa Birger että ”böcklingiä menee Kotkan ja Oulun välille.

Birgitta ja Yngve Rönnqvist

Rönnqvistien savustamossa on neljä uunia. Päätuotteet ovat silakka, siika ja nieriä niin kuin muillakin.

-Jos saalista tulee tarpeeksi savustan myös ahventa. Aikoinaan savustin paljon myös turskaa, mutta nyt ei turskaa enää saa. Kokeilin aikoinani myös haukea, mutta savuhauella ei ole markkinoita. Savumadetta menisi, mutta kaikki tuore made mitä kalastajat saavat, menee muutenkin, selittää Yngve Rönnqvist.

Rönnqvistien paras myyntialue sijaitsee pääkaupunkiseudulla.

-Pääkaupunkiseudulla osataan arvostaa perinteistä lepällä savustettua savisilakkaa ja siikaa ja nieriää. Lepän lisäksi olen kokeillut omenaa. Omenapuusta tulee erittäin hieno maku, mutta puuta on vaikea saada tarpeeksi kohtuulliseen hintaan.

Kokeilu maksaa
Rönnqvist antaa ymmärtää, että savustajat ovat kyllä valmiit kokeilemaan erilaisia puuulajeja, jos vain joku maksaa kokeilun hinnan. Tavallisella piensavustamolla ei ole varaa menettää ainoataan pesällistä vain pelkän kokeilun vuoksi.

-Tästä syystä kaikkialla maailmassa ihmiset savustavat paikallisella puulajilla, joka sopii parhaiten savustamiseen.

Näin se tietysti on. Ainakin toistaiseksi saamme odottaa hikkorilla, kastanjalla tai jollakin muulla puulajilla savustettua böklinkiä. Sundomin böklinki poikkeaa muista savusilakoista siinä, että se savustetaan silmästä roikottaen.

Sanoja: böckling, böcklingi, bökling, böklinki, savusilakka, savusiika

13Kommenttisi:

At 2:43 ip., Anonymous Anonyymi said...

Vaasalainen savukala on gourmet-herkku hesalaisen Jutta Grahnin juhlapöydässä. Sitähän saa Stockalta ja Kauppahallista.

Smoked herring on sen brittijäljitelmä. Kuten kaikki tiedämme niin silakka ja silli on täsmälleen sama kala!. Kun täältä ottaa elävän silakan ja vie sen Pohjanmereen niin siitä samasta kalasta tulee rasvainen iso silli. Silakka on sillikääpiö koska on suolaisen veden kala. Perämerellä ei silakkaa taida ollakaan koska siellä on jo liian makeaa vettä. Suomelahdella kasvavat silakat isommiksi juuri veden suorapitoisuuden ollessa suurempi.

Engelsmannin savussilli on toki syötävää mutta ei Böklingin veroista - väähän niinkuin eri ruoka. Lidlistä muuten saa saksalaista "Bückling"-säilykettä. En suosittele.

Onkohan Sundomilaiset harkinneet Böklingin purkittamista? Eu-projekti?

Myös Suomenlahden(Pietarin myrkkyvesissä kasvaneet) isosta silakasta savustetut rontit ovat surkeita Sundomin laatutavaraan verrattuna. Sen tietää Hesan hekkusuutkin.

Näin joskus luvut Vaasan savustamoiden työllistävästä vaikutukseta ja liikevaihdosta. Se oli vaikuttava. Suureko pkt-yritys!

Omat savustamothan käyttävät nimenomaan rannikkokalastajien valikoitua rysäsilakkaa eikä troolattua rehukalaa kuten muualla.
Bökling - nami, nami sanoo:

Tapio Osala, rannikkokalastuksen vaan ei troolauksen ja kalankasvatuksen ystävä

 
At 6:10 ip., Anonymous Anonyymi said...

Yngve Rönnqvist sanoo, että omenasta tulee erittäin hieno maku. Yngve sanoo jutussa myös, että kalastajan ei kannata kokeilla ainuttakaan pesällistä turhaan.

Nyt siis pitäisi saada Yngvelle omenapuuta. MIlloin omenapuutarhurit uusii tarhojaan? Paljonku puuta tarvitaan? Kuka suorittaisi keräyksen? Kuka kuljettaisi punrungot Sundomiin? Mitä kaikki maksaisi?

Tavattoman yksinkertaisia ja helposti selvitetäviä kysymyksiä.

Jos maksaja löyyy (Merenkurkun neuvosto?) niin sitten tarvitaan vielä koemarkkinointi.

Omenasavustettua böklinkiä, omenasavu böklinkiä, omenapuuböklinkiä, omenapuulla savustettua böklimnkiä - kuulostaa hyvältä.

 
At 6:51 ip., Anonymous Anonyymi said...

Ei siinä mitään koemarkkinointia tarvitse. Tom Blom tuo Kalarantaan muutaman laatikollisen omenanpuulla savustettua böklinkiä. Joku koululainen perkaa koemaistiaisia pahvilautaselle, josta kiinnostuneet voivat napsia hammastikulla.

Jos tuote maistuu niin se kyllä myös markkinoi itse itsensä.

 
At 8:41 ip., Anonymous Anonyymi said...

Menu
Sundomin uusia perunoita
Omenasavuböklinkiä
Kermaviiilikastike, tilliä ja ruohosipulia
---
2 viipaletta Maalahden limppua
kirnuvoita
----
Raikas salaatti
Kotikaljaa
---

 
At 1:19 ip., Anonymous Anonyymi said...

Täydellinenb Meny!

 
At 2:22 ip., Anonymous Anonyymi said...

Tuntuu, että kaikkialla muualla maailmassa osataan arvostaa lähiruokaa. Esimerkiksi melkein jokaisella itävaltalaisella kylässä on omat juustot, makkarat ja leivät.

Tässä hyvä määritelmä lähiruoalle:

Lähiruoka
-Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä.

-Lähiruoan maantieteellinen alue voi olla kunta, maakunta tai talousalue.

-Lähiruoka tuotetaan mahdollisimman pitkälle oman talousalueensa raaka-aineita ja resursseja hyödyntäen ja myös kulutetaan omalla alueellaan, jotta ympäristöä rasittavat kuljetukset saadaan lyhenemään.

-Lähiruoka-ajattelu korostaa kestäviä tuotantomenetelmiä koko tuotantoketjussa.

-Lähiruoalla on kestävän kehityksen kannalta monia etuja: luonnonvarojen kierrätys on mahdollista, kuljetukset on minimoitu, lähiruoka tukee paikallistalouden kehitystä ja siten omavaraisuutta, se vahvistaa sosiaalista pääomaa ja paikallista tietotaitoa.

Lähiruoka hyödyntää paikallista osaamista ja kulttuurisia perinteitä. Yhteys kuluttajan ja tuottajan välillä on mahdollinen. Pienimuotoisuus mahdollistaa myös eläinten eettisen kohtelun

Pauli Välinäki
Elintarvikevirasto

 
At 6:48 ip., Anonymous Anonyymi said...

Kuvassa olevat kalafileet ovat selvästi norjalaista lohta!
Kotimaisen ystävä

 
At 8:05 ip., Anonymous Anonyymi said...

Viisi tähteä
Maineen perustana on tuore, tasalaatuinen, 17-21 -senttinen silakka. Kesäaikana kala tulee pääosin lähivesien kalastajilta, talvella raaka-aineen toimittaa länsirannikon suuri kalastusalus Silva Nova. Katkeamaton kylmäketju, nopea valmistus ja toimiva logistiikka ovat myös tärkeitä menestyksen ehtoja.

Muista savusilakoista sundomilaisen erottaa kuitenkin perinteinen ja silti "salainen" valmistustapa. Sen ansiosta tuoreesta kalasta ja 22-prosenttisesta suolavedestä savustuu miellyttävän pehmeänmakuinen, jalostettu herkku toreille ja juhlapöytiin.
http://www.viisitahtea.fi/content/view/178/64/

 
At 4:27 ip., Anonymous Anonyymi said...

Yksi nimitys näytti puuttuvan, Sundomin silmättömät.

 
At 7:50 ip., Anonymous Anonyymi said...

Loistavia nämä Sundomin savusilakat. Meillä täällä Vantaalla on ongelmana on niiden saatavuus vai pitäisikö sanoa niiden riittävyys. Keskustelin Vantaalla oman kauppiaani Ykköshallin mestarin kanssa ja hän kertoi että enemmänkin menisi mutta kun ei saada. Siksi meillä "Sundomin kulinaristeilla" on rinki, kun yksi näkee että nyt sitä on niin puhelimet soivat ja sana kiertää ja sitten äkkiä kauppaan että saisi. Ahneutta, sanoisi joku, mutta pienten tuottajien hyviä tuotteita kannattaa vähän ennakoida, etteivät mene jumalattomien suuhun.

 
At 11:52 ap., Blogger Unknown said...

Entisenä Vaasalaisena ja Sundomin kolunnut tietää että Sundomin Böcklingiä ei voi kopioida.
Nyt asun Kemiönsaarella, mutta on iso valhe väittää, että täällä joku yrittäisi kopioida tuota herkkua !!

 
At 6:59 ip., Anonymous Anonyymi said...

Moi, ostin tänään Mankkaan SuperMarketista "tuoretta" Sundomin savusilakkaa. Kotona huomasin, että kala oli syömäkelvotonta. Silakoiden sisälmys oli mustaa mössöä ja liha tummaa (ihan kuin savustettua)ja maultaan outoa. Miten te valvotte jälleenmyyjienne laadunvalvontaa. Olen aina pitänyt Sundomin kaloista, mutta tämän jälkeen ostot loppu.

 
At 1:42 ip., Anonymous Anonyymi said...

Ostin eilen Hätälän Sundom savusilakoita Helsingissä ja ne hämmästyttävästi
muistuttivat aiemmin Virossa syömiäni savusilakoita. Ne on jätetty
raaemmiksi kuin aidot böcklingit, joita sai täälläkin Stockman
herkusta.

Virossa savustettavat silakat aiemmin lävistettiin kiduskannen alta,
mutta näyttää siltä, että ovat oppineet lävistämään silmistä.

Sundom bygdeförening, suojatkaa ihmeessä Sundomin böcklingit EU:ssa,
jotta tällainen kakkosluokan tavara ei pilaa aidon tuotteen nimeä.

 

Lähetä kommentti

<< Home